Love Live-tytyt Yukiin ja muita cosplayhörinöitä

Heip!

Yukicon lähestyy ja oon jopa saanut cossini sinne jo aikalailla valmiiksi (wat???). Syksyllä oli vain niin paljon luppoaikaa, että pystyin keskittymään cosplayhin ja nyt olen vain tehnyt pieniä erillisiä juttuja. Enää puuttuu vain pinssit (jotka saan vasta conissa) ja µ's merkki hupparista. Ja edelleen mietin sitä, että käytänkö laseja vai kokeilenko ekaa kertaa piilareita. Pitää anyway ennen kesää opetella käyttämään niitä joten :'D

Tässä vähän hupparin vaiheita:

Näistä nyt ei varmaan tarvitse hirveästi kertoa, iha perushupparin tein korvilla ja taskuilla. Harmittaa tälleen jälkeenpäin, koska vihreä on ehkä vähän liian kirkas eikä sellainen pastellin sävyinen :( Noh, saa nyt kelvata, uutta hupparia en tee.

Ja tässä tulos! (Joo tiiän, huono kuva koska yö hehe.) Ryhtikin on aika huono tässä ^^'

Löysin marsun sattumalta Br:stä :3 Aikaisemmin etsin ja etsin maat ja mannut, ja nyt se vain löytyi heti ensimmäisestä lelukaupasta!

Tässä vertailukuvaksi, miltä Hanayon TULISI näyttää:

Minun mielestäni aika onnistunut, vaikka housut eivät olekaan raidalliset. Ostin UFF:ilta ison hameen ja sain siitä muokattua sortsit, eikö olekin aika hauskaa :D

Anyway! En aio tehdä toista cossia Yukiin, koska se olisi nyt jo varmaan pitänyt jo aloittaa + yritän (huom yritän) säästää rahaa tuleviin cosseihin ja mahdolliseen vaihtoon ulkomaille. Ensi kesäksi suunnitelmissa on cossia Hinataa ainakin Desuconissa ja ehkä myös Animeconissa, jos sinne menen.

MUTTA. Haluisin niiiiin paljon tehdä asun yhdestä pelisarjasta, jonka nimi on Hyperdimension Neptunia, jota pelasimme Eetun kanssa monta tuntia joululoman aikana. Kyseisen haavecossattavan nimi on Noire, joka pelissä kuvastaa Playstationia. (Joo, älkää kysykö miksi mutta niin se vain on XD) Juoni on mennyt osittain minulta ohi...! xd Pelisarjasta on tehty myös anime, jonka laadusta en takaa mitään, voitte mennä kurkkimaan jos haluatte xd

Eli tätä tulee pelattua aina kun on aikaa olla Lahden puolella, harmi ettei peli toimisi hyvin omalla koneellani. Niisk :'(

Tässä tämä tyty on! Aion todellakin tehdä tämän, jos löydän pohjaksi tuollaiset pitkävartiset kengät ja jos rahaa riittää. Tämä nimittäin veisi aika ison summan jos sen haluaa toteuttaa hyvin :''D

Suunnitelmissa on myös mahdolliset ryhmäcossaukset kaksin kappalein Traconiin, mutta ne ovat vielä vähän hämärän peitossa juuri vaihdon takia. Syksyllä on nimittäin paras aika tehdä 3 kk kestävä vaihto-opiskelu ja olen TODELLA epävarma asiasta, ja maaliskuuhun mennessä pitäisi haku olla tehtynä.

Tällästä settiä tällä kertaa! c: + mulle voi aina ketoa mielipiteitä mun postauksista, että onko ne tarpeeksi hyviä sisällöltään ja muuten hyvin tehty jne jne!

~Chiku

Frostbite materiaalia 2k16

Hei Tulin nyt tänne kirjoittelemaan kuumeisena sängyn pohjalta Frostista jotain (conidarra iski). xd

Elikkäs ihmiset, tossa viikonloppuna tapahtu taas tömä k18 Frosti ja perjantaina mentiin vähän myöhössä paikalle, enkä jaksanut silloin mitään cossia päälle laittaa. Oli mulla hame ja Star Wars paita niin se riitti ~

Ääni oli mennyt jo vähän käheäksi ja pelkäsin että kuume nousee viikonlopun aikana, mutta onneksi sentään ei, yskin vain koko ajan. Kävin parilla luennolla mutten nyt muista niiden nimiä?? :'D Anyways, lauantaina laitoin vihdoin Ewokkini päälle ja suuntasimme kuuntelemaan Atsushi Aben haastattelua ja oi se mies on niin soma ja nuorekas <3 Oisin voinu napata sen sieltä kotiin, mitähän Eetu ois sanonu.

Lauantainakin kävin aika monellakin luennolla, ainakin 'Homoa hain, laskelmointia sain' (jossa oli sama puheen pitäjä kuin Traconin Free luennolla, oli muuten sairaan hyvä.) Päivä cossissa oli kuuma ja naamaa kutitti ihan liikaa maskeerauksen takia, yllätys yllätys :D:D Uskalsin jopa mennä karaokea laulamaan Jaden kanssa, vaikka ääni oli vielä paskempi perjantaihin verrattuna. Rie Fu - Life is like a boat on vaan niin hieno kappale, Bleach muistoja~~

Pyysin taas Eetua ottamaan musta kuvia, koska Ewokista ei aiemmin paljon kuvia ollutkaan, tässä muutama hassu!

Joo naama muissa kuvissa oli aivan liian creepy, mutta nää kaks oli ihan siedettävät :'D

Kuvia otin muutenkin tosi vähän tässä conissa, kai sitä kun on liian usein käynyt samassa paikassa coneilemassa niin ei enään jaksa. Oli siellä paljon hienoja cossaajia, mutta olin vain liian laiska ottamaan kameraa laukusta, antakaa anteeksi xddd

Oli tosi ihanaa, miten moni tunnisti mun cossin! :3 Yks tyyppikin pyysi kuvaa ja yks toinen jätkä kävi välillä omalla kepillään tökkimässä mua, joka oli hupaisaa :''D Haha, ois kiva törmätä samaan tyyppiin viel joskus toisessa conissa.

Sunnuntaina olimme kultturellisia ja kävimme kuuntelemassa Unrealitykuoron esityksen ja oli muuten pirun huikee! <3

Loppuhuipennuksena ne veti conilaulun ja tottakai kaikki innostu siitä xD Olisi pitänyt myöhemmin mennä kiittämään heitä esityksestä!

Sunnuntaina myöskään mulla ei ollut cossia, koska kyllästyin maskiin, oli se vaan niin ärsyttävä. Voin vaan kuvitella, miltä muista cossaajista tuntuu, joilla on kilo meikkiä naamallaan :'D I feel you.

Vikasta päivästä paras luento oli Jussi Karin ja Anna Rantasilan pitämä 'Kun äiti Pokemon-kortin osti'. Tosi hyviä luentoja ollut kyllä tässä conissa! :--)

Pakko muutenkin myöntää, että nykyään tykkään käydä enemmän luennoilla kuin aiemmin, jotenkin pelkkä hengailu ei vaan riitä, vaikka seura olisikin tosi hyvä. Niistä saa jotenkin aina lisää ideoita ja uusia näkökulmia tähän meiän ihanaan harrastukseen.

Ainiin! Tuhlasin rahaakin ja tottakai taas arttiin eniten :D

Kuvista unohtu korvapuusti-kaulakoru, hups. Ja plus, noi Kage-Hina tarrat oli täydelliset XD

Loppupelissä kuume nousi maanantai iltana, ja nyt olen ollut vuoteen oma ja varmaan huomisenkin vielä olen, nyyhkis. En tykkää yhtään vaan maata, kun pitäisi tehä monta muuta miljoonaa hommaa. <.< Onneksi jaksoin nyt ainakin vääntää tämän postauksen!

Ensi kerralla vähän miten cossi Yukiin on edennyt ja juttuu cosseista muutenkin + maalauksia mitä oon saanu aikaseks ^^

~Chiku

"Kärsin suuresta armottomuudesta itseäni kohtaan."

Moi! Vuos on vaihtunu ja koulukin jatkuu ihan kohta, toisaalta hyvä juttu ja toisaalta en jaksais. Ristiriitaista.

Kuitenkin! Pitkään pohdin sitä, uskallanko netin ihmeellisessä maailmassa edes kertoa mitään negatiivisempi asioita (vaikka muutkin tekee sitä ja varsinkin Twitterissä oon valittanut). Aattelin nyt vähän paljastaa ittestäni joitain asioita.

Mulla oli nimittäin yks vaikein vuosi tuo 2015. Tosi vaikeeta lähtee avautuu ku ei tiiä mistä alottaa?? No aloitetaan vaikka siitä, että keväällä olin normisti koulussa ja harkassa sekä kesänkin vietin työharjoittelun parissa. Kaikki oli päällin puolin sinänsä tosi hyvin, enkä usko kenenkään huomanneen mitään, mutta olin ja olen edelleen tosi ahdistunut. Esimerkkinä ahistumisesta kertoo se, että koko pääsiäisleirin (huhtikuussa varmaa oli?) itkin itseni kipeäksi. Moni kaveri ja ystävä kysyi leirillä, että onko kaikki hyvin mutta valehtelin kaiken olevan kunnossa. Uskoin silloin itsekin valheeseeni, en ollut keväällä varma, että oliko ahdistus ohimenevää. Mutta ei, se vaan paheni vuoden mittaan.

Kaikkia syitä en tälle vieläkään löydä, enkä tiiä tulenko löytämään. Ainakin yks osasyy on, että oon aivan liian siis AIVAN LIIAN ylihuolehtivainen ihminen. Mun lähipiirissä joillakin läheisillä on ollu tosi vaikeeta aikaa, ja oon ollu niien tukena, koska haluan olla tukena muutenkin. Unohdan sitte siinä välissä aina itteni, enkä viitti vaivata muita mun ongelmilla. Poikaystävä oli ainoo, jolle kaadoin kaiken paskan ja välillä suutuin tahtomattani hänelle jostain syystä. Purin siis ahdistuneisuuteni häneen, joka on tosi väärin. Loppujenlopuks aina saatiin sovittua, koska hänkin tietää että mulla ei oo kaikki kunnossa.

Tästä seurauksena, oon tullu hirveen mustasukkaseks mun kavereista ja pelkään, että menetän kaikki ihmiset mun ympäriltä. Toisin sanoen, en uskalla puhua joillekin mun kavereista (joka on hyvin outoa) tai "vaivata" heitä mun viesteillä ja sen sellaista. Tiiän, ettei asiat välttämättä ole niin, että kaverit ois kyllästyny muhun tai jotain. On vaan tosi vaikeeta kysyä että "nähtäskö" yms.

Kaiken tän ruljanssin takana, menneisyys on palannut mieleeni liian elävästi ja tuntuu että elän siellä menneisyydessäni ja tällä tarkoitan lapsuutta. On mulla aina kavereita ollut, mutta lapsena tuntui siltä, etten saanut olla mitä halusin. Lisäks, musta tuntuu ettei mul oo ns. parasta kaveria, tai tarviiko olla? Tuntuu, että on vaa rykelmä ihmisiä, enkä tiiä kelle sanon ja mitä. Vaikee nimittäin päältä päin nähdä, kelle oon tärkeä. Itse välitän tosi monesta ihmisestä (siis niitä on paljon) ja on vaikeeta mennä sanomaan toiselle "Sä merkkaat mulle".

Syksyllä mulla on ollut aikaa paneutua itseeni ja omaan tilanteeseeni ja siksi olen vasta huomannut, että tarvitsen apua. Jopa äitikin huomas mussa muutoksen ja pari kaveria. Pelkään, että tää vaikuttaa mun kouluun ja luokassa oloon, ja sitä kautta työelämään. Mun kevät nimittäin koostuu kahdesta harkasta, koulusta ja tutoroinnista. Enhän mä voi tehdä mitään sosiaalista työtä, jos oon ite niin sulkeutunut? Esitin aina kaikille, että kaikki on hyvin. Ohjaajakin harkassa sano, että oon liian ankara itelleni ja sitä todella oon. Antti Tuiskun sanoin: "Kärsin suuresta armottomuudesta itseäni kohtaan."

Jovin syysleirillä pidin puheen itsensä ja muiden kehumisesta. Mun pitäs ottaa oppia omista sanomisistani.

Toivon, että jotkut ymmärs mun sekavasta puheesta edes jotain :'D Tästä ois paljon enemmänkin puheenaihetta, mutta jätän tän nyt tähän. On vaikeeta tulla puhumaan yksityiselämästä edes tän vertaa, mutta halusin ihmisten tietävän, koska oon liian kyllästynyt esittämään olevani onnellinen.

En aio luovuttaa ja nyt keskityn vain pääsemään keväästä läpi onnistuneena! Älä sinäkään luovuta.



~Chiku